Tässä hieman tarinaa ja lähinnä kustannuksia kuinka paljon pyörän hakeminen Saksasta oikein maksaa, ja mikä siinä oikein maksaa. Esimerkkinä on BMW F800 ST, vuosimalli 2007, kilometrejä hieman yli 6000.
Homma lähti käyntiin surffamalla netissä osoitteessa
Mobile.de. Syötin sivuille halutut hakukriteerit ja sen jälkeen Google mapsilla sitten selvittelin että missä päin Saksaa tarjontaa olisi. BMW:n osalta, tai no ainakin ko. mallin osalta runsain tarjonta oli painottunut Munchenin ympäristöön ja tänne päätin hakureissun suunnata. Lopuksi hakukriteereihin syötin muiden vaatimusten lisäksi Munchenin postinumeron (80331) ja etäisyyshakuun 150km. Tällä haulla muistaakseni palautui vajaa 20 osumaa. Muina kriteereinä taisi olla alle 15000km ajettu, hinta alle 9000e ja vuosimalli 2007. Vain yksi osumista oli myynnissä yksityisellä.
Heti juhannuksen jälkeen lähdin työmatkalle ja osana työmatkalta paluuta päätin tuoda pyörän mukanani. Maksupuolella luotin käteiseen koska yksi kiinnostavimmista pyöristä oli myynnissä yksityisellä.
Työmatkan paluulento tuli Frankfurtin kautta ja jäin siellä pois. Vuokrasin auton kentältä ja lähdin ajamaan kohti Muncheniä. Muncheniin olisi tietysti voinut lentääkin, mutta ajaen Munchenin pohjoispuolen kohteet olivat kätevästi matkan varrella. Ensimmäisenä pysähdyin Frankfurthin Louis-moottoripyörävarusteliikkeeseen ostamaan kengät ja kypärän, muut ajovarusteet minulla oli ennestään ja työmatkalla mukana.
Eniten nettihaun pyöristä kiinnosti yksityisen kauppaama yksilö, pyyntihinta oli muistaakseni alle 7500e kun pyöräliikkeiden hinnat alkoivat 8000 eurosta. Kuitenkin soitto ilmoituksen numeroon jätti minut siihen käsitykseen että pyörä oli jo myyty. Epäselvyys tietenkin johtui siitä että minä en puhu saksaa eikä vastapuoli puhunut englantia. Mutta ainakaan "motorrad verkauf?" kysymykset eivät tuottaneet kovinkaan myönteistä vastetta...
Tämä yritys kun ei tuottanut tulosta niin suuntasin lähimpään moottoripyöräliikkeeseen. Ensimmäisessä liikkeessä pyynti oli lähempänä 9000e ja parinkymmenen minuutin odottamisen jälkeen kun jotain palvelua sai niin hinnasta ei oltu valmiita tinkimään. Siispä suuntasin seuraavaan liikkeeseen.
Seuraavassa liikkeessä palvelua joutui odottamaan suunnilleen yhtä pitkään, mutta sitten kun sai vuoron niin sitten kyllä palvelu toimi. Ja täällä palvelua sai vieläpä varsin hyvällä englannilla. Liikkeestä löytyi kaikkiaan kolme etsittyä mallia olevaa pyörää. Kaikki 2007 vuosimallia ja kilometrit taisivat olla 4000-9000 välillä. Hintapyynnöt olivat kaikissa lähes samat. Vähiten ajetussa ei ollut ajotietokonetta ja siitä olisi Suomessa pitänyt maksaa ALV (alle 6000km ajettu) joten valinta kohdistui toiseksi vähiten ajettuun ja ajotietokoneella varustettuun yksilöön.
Olin valmis lyömään taalat tiskiin ja taluttamaan pyörän ulos kaupasta, mutta liike kertoi että pyörän paperit ovat berliiniläisen (??) pankin tallelokerossa ja kuriirilta menisi muutama päivä tuoda paperit liikkeeseen. Tässä vaiheessa punnitsin vaihtoehtoa että jatkaisin etsimistä ja toivoisin että paperityöt hoituisivat toisaalla nopeammin, mutta tässä vaiheessa elettiin torstai iltaa ja sinä päivänä en ainakaan ehtisi enää mihinkään toiseen liikkeeseen. Ja sain käsityksen että muissakin liikkeissä byrokratiaan menisi ainakin muutama päivä.
Päätin siis tehdä kaupat vaikka papereita pitikin jäädä odottamaan ainakin seuraavaan viikkon. Pyörästä tehtiin kauppakirjat ja rahat vaihtoi omistajaa. Tämän jälkeen varasin hotellin maanantaihin asti ja seuraavana aamuna kävin palauttamassa vuokra-auton. Viikonloppu menikin mukavasti kaupungin olut&ruoka festivaaleilla.
Maanantaina puolilta päivin pyörän paperit olivat saapuneet pikana Berliinistä ja liike hoiti iltapäivän aikana pyörään tarvittavat vakuutukset sekä siirtokilvet. Myös liikkeestä tinkaamani takalaukku asennettiin ja pyörään imettiin kaupan päälle reilut puoli tankkia bensaa myyjän omasta pyörästä. Kotimatkan pääsin siis aloittamaan maanantaina iltapäivällä kun kaupat oli tehty torstai-iltana.
Päätin ajaa pyörän Tukholmaan ja siitä lautalla Turkuu. Ensimmäisenä iltana kilometrejä tuli 355 ja yön vietin jossain Berliinin nurkilla. Toisena päivänä matka eteni Tanskan rajalle, kilometrejä 460. Keskiviikko, eli kolmas päivä meni ajaessa Tanskan läpi Ruotsin puolella Jonkäpingiin (714km). Torstaina ajelin loppumatkan Tukholmaan (346km) odottamaan Turun iltalaivaa johon edellisenä iltana minulle hoidettiin lippu.
Perjantaina olin sitten viimein Turun tullissa kyselemässä että mitä lippuja ja lappuja tarvitaan. Lopulta mukavan henkilökunnan avustuksella tarvittava määrä lappuja oli täytetty ja verotus oli aloitettu. Saksan siirtokilvillä sain ajaa niihin merkittyyn päivään saakka, eli reilun viikon. Viikon jälkeen käytin pyörän katsastuksessa jossa katsottiin vaatimuksenmukaisuustodistus ja pyörän runkonumero. Samalla pyörään tuli ottaa 3kk tarrakilpi.
Noin kuukausi tuonnin jälkeen tuli verotuspäätös ja verot maksettuani hain vielä katsastuskonttorilta oikeat kilvet. Näin tuontikiemurat oli viimein hoidettu.
No mitä kaikki sitten maksoikaan? Tässä lista yhteenveto kaikista kustannuksista:
- Vuokra-auto + bensa 107e
- Ostohinta 7900e + vero 2296 = 10196e
- Rekisteröinti ja vakuutus Saksassa 160e
- Hotellit ostopaikkakunnalla(4 yötä) ja kotimatkalla (3 yötä), yht. 310e
- Pyörän tankkaukset Saksa-Suomi (1875km) 123e
- Siltamaksut 15e+20e = 35e
- Lautta Tukholma-Turku (kansipaikka) 72e
- Katsastus, 3kk ajolupa ja kilpimaksu Suomessa 146e
- Suomi-kilven kiinnitystarpeet 7e
Nämä kaikki huomioituna pyörän loppuhinnaksi tulee 11155e.
Edit: Vuonna 2009 tuli vielä 414e veronpalautusta, niin loppuhinnaksi jäi 10741e
No, kannattiko? Lopulta kaikki kustannukset huomioiden hintaero suomalaiseen jäi aika pieneksi kun Netti-motossa ko. mallia joskus näkee 12000e pyyntihinnalla. Tosin täytyy muistaa että pyörä on 2007-mallia, kilometrejä reilut 6000 ja lisäksi pyörässä on ajotietokone, valkoiset vilkut ja keskiseisontatuki. Lisävarusteet Suomipyörissä ovat yleensä niukemmat. Ja tietysti kokemuksena homma oli hyvinkin mielenkiintoinen.
Mitä toisin seuraavalla kerralla? Ainakin tärkein on se että varmistaa että pyörän saa mukaansa samana päivänä tai sitten on ainakin valmistautunut odottamaan byrokratian rattaita. Toisena kohtana ehkä jättäisin Ruotsin läpi ajamisen väliin ja hyppäisin laivaan suoraan Saksasta. Tai onhan Via Baltica aina yhtenä vaihtoehtona... Mutta siihen seuraavaan kertaan asti ajelen BMW:llä...
